Lemmikkikoivu ja muuta turinaa

Huhtikuuta eletään jo! Taas venähti blogitauko aika pitkäksi. Ei ole ollut oikein mitään uutta juttua ja askartelutkin ovat olleet jäissä. Samoin leipomiset. Onneksi. Ei tulisi keventymisestä mitään, jos olisi leivonta-aineksia kaapissa. No ei siitä ole oikein muutenkaan tullut, jos rehellisiä ollaan! Mutta maaliskuussa ostin kuntopyörän. Sillä on saanut tehtyä hyvää treeniä kävelylenkkien ja jumpan ohella.

Kuvasin meidän pienen sisäkoivumme! Tosiaan, meillä on kaikessa järjettömyydessään sisällä koivu, eikä mikään pelkkä oksa, kuten keväisin on monesti tapana tuoda sisään. Koivu kasvoi ensin jonkun muun kasvin ruukussa. Koivunsiemen oli päätynyt ruukkuun sisäkasvin ollessa kesän ulkona ja se alkoi kasvaa. Viime kesänä salamatkustajakoivu pääsi omaan purkkiin ja siinä se on kasvanut siitä lähtien. Talven se vietti kellarissa kuten muratitkin, mutta kevään koittaessa se pääsi olohuoneen ikkunalaudalle ja lehdet alkoivat kasvaa.

Nyt lehdet ovat jo aika isoja.

Siinä se kasvaa, omassa korissaan ja on jo yli puolimertinen. Mitähän ihmettä sille keksisi? Pitäisi varmaan istuttaa jonnekin, mutta minne?

Näitä nyt on joka kodissa, mutta kuvasin kuitenkin. Pieniä paavalinkukan/saintpaulian nuppuja kivojen karvalehtien keskellä.

Muutaman suklaamunan olen tuhonnut. Aivan hellyttävän suloiset pikkukissat tulivat yllätyksinä!

Helmikuu!!

Voi vitsi, aika menee tosi nopeasti! Nyt ollaan jo hyvää matkaa helmikuulla. :) Kivaa! Tykkään kaikista vuodenajoista, mutta keväällä on erityinen asema omissa ajatuksissani. Olen kevään lapsi, sillä syntymäpäiväni on maaliskuun lopussa. Mutta kevätfiiliksiin pääsen jo paljon ennen sitä aina valon lisääntyessä. Oikeastaan jo tammikuun puolella tekee mieli uudistaa kotia, vaihtaa värejä, nimenomaan kaivaa iloisia värejä esiin.

Helmikuun kunniaksi ostin eräänä päivänä helmililjan (kuvassa). Hiukan hontelovartinen yksilö tuo tosin on vielä tähän aikaan vuodesta. Maalis-huhtikuulla saa tanakampia helmililjoja ja silloin niitä voi laittaa terassillekin, sillä helmililja kestää pientä pakkasta, kuten myös narsissit. Viime keväänä terassi sai tällaisen asetelman.

Jouluiloa!

Hauskaa, makoisaa ja rentoa joulua kaikille! :)

Voi räkä...

Autoon tuli viikko sitten pieni kauneusvirhe. Pienessä vauhdissa peruutuksessa sattunut vahinko tuli siinä mielessä pahaan kohtaan takakulmassa, että nyt täytyy tehdä remonttia niin takavalon, puskurin kuin peltitöidenkin osalta. Auts! Onneksi on vakuutus.

Ps. Se muuten en ollut minä... ;)

Hus pois jalkakipu!

Selkäleikkaus on nyt takana. Tilanne selässä oli ollut hankala, mutta leikkaus onnistui kuitenkin hyvin. Jalkaan säteillyt kipu on kadonnut (ihanaa!!), mutta jalkaterä on vielä osittain tunnoton. Tunnon pitäisi lääkärin mukaan palata vähitellen, kunhan hermojuuri ajan mittaan toipuu. Vointi on ihan hyvä, mitä nyt leikkaushaavaa jomottaa, mutta se lienee normaalia ja siihen auttaa onneksi kipulääkitys. Nyt saan mm. istua pienissä pätkissä ja vähitellen elää muutenkin normaalia elämää tulevien viikkojen kuluessa.

Kesäkukkia vielä

Nyt jo syyskuu! Hui, mihin aika katosi..? :)

Täällä olen hengissä edelleen. Ensi viikolla on selkäleikkaus, jonka jälkeen toivottavasti pääsen paremmin vauhtiin. Odotan jo innolla kävelylenkkejä, istumista, retkiä Kuuvan kallioille, autolla ajamista, ostosreissuja (etenkin askartelukauppoihin!), askartelusessioita, kyläilyreissuja, kalligrafiaa jne. Toivon myös voivani palata töihin kohtuullisessa ajassa. Hyvässä lykyssä saatan ehtiä vielä melomaankin, jos ei sitä toipumisen kannalta erikseen kielletä. Kymmenen viikon makaaminen, kivulias kävely/seisominen sekä neljän seinän sisällä lahoaminen riittää minulle.

Vaikka verenpisarat (kuvassa) ovat edelleen kauniissa kukassa, niin kesä vaihtuu vähitellen ilmojen viiletessä syksyksi. Viikonloppuna laitettiin lämmitys päälle, sillä sisälämpötila alkoi vajota turhan alas. Pihahommiin en ole päässyt sitten heinäkuun alun, joten mieheni on saanut toimia puutarhurina yksin. Osa omenoista on jo syömäkelpoisia, loput kypsyvät vielä, kuten myös päärynät. Marjasato ei ollut hääppöinen, taisi kuiva kesä verottaa marjojen määrää.

Nautitaan syksystä! Toivottavasti tulisi paljon kuulaita, kauniita syyspäiviä ja myöhemmin myös värikäs ruska.

Ranka romuna

Hei pitkästä aikaa!

Tauko venähti pidemmäksi kuin ajattelin, sillä jouduin sairauslomalle kesken kesälomani, jonka alussa jo kärvistelin kipujen kanssa. Huhtikuussa alkaneet oireet ja jalkasäryt pahenivat heinäkuun alussa ja heinäkuun loppupuolella pääsin kuvauksiin, joista ylläoleva kuva on. (Pahoittelen hiukan ällöä kuvaa, mutta halusin jakaa tämän siitäkin huolimatta.) Vaiva näkyy hyvin myös maallikon silmillä: alimmassa nikamavälissä on selvä välilevytyrä, joka painaa hermoja aiheuttaen jalkakipuja ja tunnottomuutta.

Koko loma meni kotona pötkötellen ja nyt sairauslomalla jatkuu sama meno. Ei istumista, kumartelua eikä kantamista, ei mitään rankkaa. Kuljen köpötellen kuin tonttu-ukko, kuten lääkärini minua ohjeisti. :) Välillä koti on tuntunut ihan vankilalta, kun en ole päässyt kunnolla mihinkään. Kun helteet olivat parhaimmillaan, olisin voinut maksaa pienen omaisuuden uimareissusta tai kajakkiretkestä. Mutta kun jo pelkkä kauppareissu on haaste, niin kaiken kesämenon on saanut unohtaa tyystin. Sen takia blogijutukin ovat olleet hiukan jäissä. Joitakin kortteja olen saanut aikaiseksi, niistä ehkä myöhemmin lisää.

Seuraavan parin viikon ajan tilannetta seurataan ja jatkan köpöttelyäni lääkityksen ja lepäilyn voimin. Jos tilanne ei lähde paranemaan itsestään, niin edessä on leikkaus.

Kiitos teille, jotka olette olleet tukena ja seurana! Se on merkinnyt paljon. :)

Iloista loppukesää kaikille!

Pieni paussi

Blogini hiljenee hetkeksi, sillä pidän pienen kesätauon. Palaan blogipuuhiin taas muutaman viikon päästä!

Kuvasin äsken saman pelargonin, joka oli myös viimesyksyisessä jutussa täällä. Istutin kasvin alkukesästä hauskaan kuppikoriin, joka oli ihan pakko ostaa... :) Ennen niin hento ja vähän ränsistynytkin pelargoni innostui kukkimaan oikein kunnolla aurinkoisella eturapulla.

Aurinkoisia päiviä kaikille!

Blogi täytti vuoden!

Vuosi Annin askareita tuli eilen täyteen! :) Kiitos kaikille kyläilijöille! Erityiskiitokset Sannalle ja Usvikselle siitä, että olette jaksaneet usein kommentoida näpertelyitäni. Kommentit kannustavat mukavasti eteenpäin.

Istutin alkukesästä pari kärhöä terassin murattiruukkuun. Nyt kärhöissä on jo ihanat vaaleansinivioletit kukat, kuten kuvasta näkyy...

Ostoksilla

Sain eilen saman diagnoosin jalkakipuihini kuin toukokuussakin: piriformis-lihaksen (pakarassa) tulehdus ja sen aiheuttama jalan hermokipu. Vannon kautta kiven ja kannon, että tila on sen verran kivulias, etten toivo samaa kenellekään. Nyt muistan ainakin venytellä paremmin, varsinkin, kun olen näköjään altis saamaan kyseisen vaivan! No, sain lääkäriltä troppien lisäksi käskyn olla tekemättä viikkoon juuri mitään pakaraa rasittavaa työtä, joten kesäloma alkaa, vaikkakin kivuliaasti, niin myös varsin löysästi... Hyvähyvä. :)

Oli pakko päästä hetkeksi ulos, joten klenkkasin mieheni avustamana tänään illansuussa jokirantaan, Vanhalle suurtorille. Siellä oli ystäväni Usvis myymässä keskiaikamarkkinoilla omia, ihania tuotteitaan. Ostin mm. pienen pullopostin, jolla on korkeutta n. 5 cm. Myös hurmaavia, neulahuovutettuja avaimenperäötököitä tarttui mukaan. Kuvassa tipu ja sammakko.

Usviksen hauskoja juttuja voit lukea täältä, Kissapiian blogista.

Kipu

Tänään piti mm. tehdä töitä, käydä keskiaikamarkkinoilla ja melontalenkillä sekä tehdä sokerimassakoristeita viikonloppuiseen kakkuun, joka taas piti tehdä sunnuntaiksi valmiiksi.

Selkäni päätti näin kesäloman kynnyksellä toisin ja nyt makailen selkäkipuisena läppäri sylissäni sängyllä, jolta kuvasin ikkunakuvankin. Liikkeellä pitäisi pysyä, mutta varsinkin nouseminen sattuu ihan vietävästi. Kipu vääntää kävelyasennon kovin vanhusmaiseksi. Huoh...

Aurinkoista heinäkuuta!

Purnausta... ja Kiitos!

Aina välillä törmää ihmisiin, joihin ei koskaan toivoisi törmäävän. On nimittäin olemassa tyyppejä, joilla ei ole koskaan mikään hyvin. Heille on tärkeintä saada hoidettua asiansa röyhkeästi ja mahdollisimman paljon muita ihmisiä loukaten. Heidän elämänasenteensa on mitä ilmeisimmin mennä takapuoli edellä puuhun asiassa kuin asiassa. Välillä heitä on pakko sietää, esim. asiakaspalvelutyössä. Ja liikenteessä röyhkimyksiä on oikein vilisten: Viis joustavuudesta ja muista ihmisistä, kunhan vain MINÄ pääsen ensimmäisenä - tuntuu iso osa kuskeista ajattelevan.

Tänään mukava ja rento ilta harrastuksen parissa päättyi monien mielestä ikävästi, kun eräs "minä olen aina oikeassa"-tyyppi pääsi antamaan lausuntojaan ja näkemyksiään, tietenkin omalla töykeällä tavallaan. Tilanne tuntui kurjalta, sillä tiedän monen ihmisen tekevän harrastuksen parissa vapaaehtoisesti töitä, ilman palkkaa, omalla ajallaan. Ja osalle harrastus on osittain myös ihka oikea työpaikka.

Asiat voisi hoitaa ystävällisesti keskustellen turhat syyttelyt unohtaen. Vastapuolelle on hyvä antaa suunvuoro ilman jatkuvaa vänkäämistä. Jos on oikeasti hyviä ehdotuksia ja kannanottoja, niin ne voi tuoda esiin rohkeasti ja positiivisella asenteella sellaisissa tilanteissa, kun päättäviä ihmisiä on paikalla enemmän. Kumma vaan, että vänkääjällä ei ole kuitenkaan koskaan rohkeutta tai halua lähteä mukaan päättämään asioista! Menisi varmaan valittamisen ilo, jos yhtäkkiä joutuisikin olemaan itse vastuussa jostakin...

Tämän pienen mansikankukan myötä haluan kiittää kaikkia teitä, joiden ansiosta mukava ja sujuva harrastaminen on mahdollista! :) Teette oikeasti tärkeää työtä, jonka arvo huomataan valitettavan harvoin. Hyvä yhteishenki ja positiivinen asenne eivät maksa elämässä yhtään mitään, mutta ne antavat kuitenkin valtavan paljon ihan meille jokaiselle. Se olisi hyvä muistaa niin kotona, töissä kuin harrastuksissakin.

Ysäriankat

Taisin saada flunssan: päätä jomottaa ja väsyttää, aamulla nieluakin kirveli. Vielä ei ole muita oireita, mutta valitettavasti viikonlopun menot piti siirtää toiseen ajankohtaan. En halunnut tartuttaa muita ja toisaalta omassa kodissa on mukavampi potea, sillä reissaaminen käy kipeänä voimien päälle.

Piristykseksi laitan kuvia minikumiankoista, joita haalin laivalta jokin aika sitten. Oli ihan pakko ostaa! Rempseät värit tuovat hyvin mieleen 1980-90-lukujen vaihteen, jolloin koululaisina pukeuduttiin neonväreihin päästä varpaisiin. Varmaan aika moni muistaa... :D Kumiankat ovat ihanan löllöä materiaalia ja niillä on pituutta n. 5 cm.

Joulukuu!

Hartaasti odotettu sokerimassapaketti saapui eilen ja testailin massoja jouluaiheisiin juttuihin. Punainen massa oli hurjan pehmeää, meinasi melkein sulaa käsissä. Sain kuitenkin nykerrettyä yhden pikkuisen tontun ja lumilyhdyn.

Pienen pojan ristiäiskakkuihin tilatut tähtikoristeet sain tehtyä tähän vaiheeseen. Värjäsin vihreän ja valkoisen massan seosta elintarvikeväreillä sopivammaksi, sillä koristeet pääsevät suklaisten kakkujen päälle eli taitoin vihreän hieman ruskeaan. (Väri ei ole kuvassa ihan oikea, valoa ei meinaa riittää kuvaamiseen sitten millään...) Massat olivat kuivempia ja onneksi paljon helpompia käsitellä kuin punainen. Jätin tähdet rauhassa kuivumaan ja jatkan niiden parissa taas huomenna.

Odotusta

Voi kukkanen. Odotin kovasti sokerimassapaketin saapuvan tänään, mutta ei postin mukana tullutkaan pakettilappua. Muotoiluhommat siirtyvät siis pakosta ensi viikkoon. Tässä kuitenkin sokerimassatöitä viime keväältä.

Hauskaa viikonloppua!

Vaihdos

Tonttuja liikkeellä jo, ainakin tässä blogissa :) Vaihdoin blogin väritystä vähän jouluisemmaksi. Lisäsin myös sivun alareunaan painomittarin tikittämään. Sieltä saatte ihan vapaasti seurata painoprojektini edistymistä. Hitaasti, mutta varmasti mennään eteenpäin!

Lähiaikoina laitan tänne taas pitkästä aikaa sokerimassajuttujakin, sillä sain ilokseni pari tilaustyötä ja myös muutamia joululahjoja/tuliaisia aion näpertää massasta. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Pakettikimara

Askartelin perjantai-illan ratoksi (hmm, kuivaa iltaelämää, kenties..? :D) erilaisia pakettimalleja. Idea lähti Maraboun erittäin tumman suklaan kauniista pahvipakkauksesta, jossa on tummanruskealla (tai lähes mustalla) pohjalla kultaisia kirjaimia. Ajattelin, että upeasta pahvista voisi askaroida jotain mukavaa. Jatkoin sitten samantien muihin paketointi-ideoihin, joita saa ihan vapaasti napata korvan taakse vaikka joulupaketointeja varten.

Roskikseen joutuu yllättävän paljon hienoa paketointimateriaalia. Samoin ihan arkisista materiaaleista voi keksiä juhlavia kääröjä. Täytyy vaan katsoa uudella tavalla... :)

Syksyn kiireitä

Hui, kiirettä pitää! Töitä on nyt aika paljon. Ja töiden ohella pitää muistaa hoitaa omaakin kotia, käydä lenkillä ja askaroida siinä samalla... No, tiedätte kyllä.

Päällimmäisenä on ollut mielessä kalligrafia, sillä kurssin ensimmäinen osuus lähestyy, mutta olen miettinyt jo jouluaskarteluitakin, joita ajattelin laittaa tänne vähitellen. Ja edelleen neuletöitä on tarkoitus jatkaa. Leivonta on vieläkin pannassa, koska muuten saan ravata kahta kauheammin lenkillä! Enkä millään haluaisi. :D Ehkä joulua lähestyttäessä tulee leivottua enemmän.

Kuvassa on muuten hempeä, pieni pelargoni, jonka pelastin eräästä työkohteesta viime kesänä. Se innostui päästyään terassillemme ja jatkaa vieläkin kukkimistaan sisällä ikkunalaudalla.

Kuulumisia

Kuvassa kaikille tuttu hiirenvirna, joka kukki pensasaidassa hennon liloilla kukillaan.

Muutamia projekteja on tällä hetkellä kesken. Kalligrafiakurssi järjestetään tänä syksynä vain kahtena viikonloppuna, joten viikoittaiset harjoittelut jäävät jokaisen omalle vastuulle. Ja harjoitella pitää, muuten hommasta ei tule mitään. Olenkin koittanut kirjoitella muutamana iltana viikossa edes jotain, että saan ruosteiset taitoni vetreytymään.

Pienet lapaset odottavat edelleen valmistumistaan. Tai yksi on jo koristelua vaille valmis, mutta toinen on vielä täysin alkutekijöissään. Muitakin neuleita sekä virkkauksia olen suunnitellut ja osittain toteuttanutkin, niistä ehkä lisää myöhemmin...

Mukavia syyskuun viimeisiä päiviä kaikille!

Lahjoitetaan

Löysin eräästä työkohteesta täysin käyttämättömän astiaston, jonka pelastin hävitykseltä. Kiinassa valmistettu kaunis, valkoinen setti on neljälle ja siinä on ruoka-, keitto- ja leipälautaset sekä kahvikupit lautasineen. Astioita koristavat kukkakranssit ja hopearaidat.

Astiasto on mielestäni tosi nätti, mutta kun kaapit pursuavat jo valmiiksi astioita, niin en aio sitä pitää, vaan lahjoitan sen pois tarvitsevalle. Jos siis kaipaat itse lisää astioita tai tunnet jonkun, jolla olisi näille käyttöä, niin hihkaise! Saa hakea meiltä pois. :)