Olin viime viikolla vanhempieni luona Pirkanmaalla ja kävimme yhdessä useaan otteeseen tyhjentämässä keväällä kuolleen mummuni asuntoa naapurikaupungissa. Vaikka iso osa mummun kalusteista ja tavaroista oli jo jaettu ja viety pois, niin silti huomasi kuinka paljon ihmiselämän aikana kertyy tavaraa kaappeihin ja laatikoihin. Kuinkahan paljon mummu hävitti tavaroitaan muuttaessaan omakotitalosta kerrostaloon? Ja silti kaikkea oli edelleen paljon yhden ihmisen tarpeiksi. Mutta eipä kaikkea pysty hävittämään, eikä ole tarviskaan. Onneksi. Jotkut muistot kannattaa säilyttää.
Olen aina pitänyt lasista ja jo pienenä ihastelin kauniiden ja omituisten lasiotusten kiiltoa ja värejä. Herkät lasihahmot olivat visusti mummulan kirjahyllyn vitriinikaapissa eikä niillä saanut leikkiä. Silti osa lasihahmoista oli menettänyt hauraita jäseniään. Olisikohan niillä leikitty salaa? Tai sitten pölyjä pyyhkiessä lasihahmoja oli kaatunut ja rikkunut. Lasioven takaa niitä kuitenkin ihailin, ehjiä ja rikkinäisiä.
Tavaroita järjestellessämme paikalle tupsahti tätini, joka kertoi minulle, että lasiesineet tuotiin eräältä lomamatkalta Venetsiasta vuonna 1973. Esineitä varjeltiin lentokoneessa suurella huolellisuudella. Tädin kertoessa lasiesineiden tarinaa pakkasin ne huolellisesti talouspaperiin ja rasioihin kuljetettavaksi kotiin. Sain rakkaat hahmot itselleni. Nyt pitäisi vielä keksiä niille hyvä ja turvallinen paikka, että ne säilyisivät meilläkin ehjinä.
Suloiset kalat! Pituutta hahmoilla on noin 3-6 cm.
Herkkäkaulainen joutsen selvisi ehjänä Venetsiasta Nokialle melkein 40 vuotta sitten ja sai nyt kodin Turusta. Ehjänä edelleen. :)
Sain ottaa myös mm. peltipurkkeja, jotka ovat hauskasti retroja. Mieheni ilostui sinivalkoisista purkeista ja sanoi lapsuudenkodissaan olleen samanlaisia! En tiedä purkkien alkuperäistä tarkoitusta. Onkohan niissä ollut ostettaessa jotain? Mummu oli kuitenkin säilyttänyt purkeissa tummaa kaakaojauhetta ja teetä.
