Aina välillä törmää ihmisiin, joihin ei koskaan toivoisi törmäävän. On nimittäin olemassa tyyppejä, joilla ei ole koskaan mikään hyvin. Heille on tärkeintä saada hoidettua asiansa röyhkeästi ja mahdollisimman paljon muita ihmisiä loukaten. Heidän elämänasenteensa on mitä ilmeisimmin mennä takapuoli edellä puuhun asiassa kuin asiassa. Välillä heitä on pakko sietää, esim. asiakaspalvelutyössä. Ja liikenteessä röyhkimyksiä on oikein vilisten: Viis joustavuudesta ja muista ihmisistä, kunhan vain MINÄ pääsen ensimmäisenä - tuntuu iso osa kuskeista ajattelevan.
Tänään mukava ja rento ilta harrastuksen parissa päättyi monien mielestä ikävästi, kun eräs "minä olen aina oikeassa"-tyyppi pääsi antamaan lausuntojaan ja näkemyksiään, tietenkin omalla töykeällä tavallaan. Tilanne tuntui kurjalta, sillä tiedän monen ihmisen tekevän harrastuksen parissa vapaaehtoisesti töitä, ilman palkkaa, omalla ajallaan. Ja osalle harrastus on osittain myös ihka oikea työpaikka.
Asiat voisi hoitaa ystävällisesti keskustellen turhat syyttelyt unohtaen. Vastapuolelle on hyvä antaa suunvuoro ilman jatkuvaa vänkäämistä. Jos on oikeasti hyviä ehdotuksia ja kannanottoja, niin ne voi tuoda esiin rohkeasti ja positiivisella asenteella sellaisissa tilanteissa, kun päättäviä ihmisiä on paikalla enemmän. Kumma vaan, että vänkääjällä ei ole kuitenkaan koskaan rohkeutta tai halua lähteä mukaan päättämään asioista! Menisi varmaan valittamisen ilo, jos yhtäkkiä joutuisikin olemaan itse vastuussa jostakin...
Tämän pienen mansikankukan myötä haluan kiittää kaikkia teitä, joiden ansiosta mukava ja sujuva harrastaminen on mahdollista! :) Teette oikeasti tärkeää työtä, jonka arvo huomataan valitettavan harvoin. Hyvä yhteishenki ja positiivinen asenne eivät maksa elämässä yhtään mitään, mutta ne antavat kuitenkin valtavan paljon ihan meille jokaiselle. Se olisi hyvä muistaa niin kotona, töissä kuin harrastuksissakin.
