Joulujuttuja kevään kynnyksellä

Moi pitkästä aikaa! :)

Ajattelin herätellä blogini taas eloon näin kevään kynnyksellä. Laitan hiukan jouluisia kuvia jälkikäteen. Joulukuun alussa kävin Tukholmassa ja sieltä tuli ostettua yläkuvissa oleva kynttilänjalka. Siihen sai tehtyä suloisen ruusuasetelman kukkasienestä, valkoisista ruusuista ja sammalista. Tein asetelman jouluksi, mutta jätin sen kynttilänjalkaan kuivumaan, joten nyt jäljellä on romanttinen kuivakukka-asetelma

 Joulukortteja tuli askarreltua melko nopeista aineksista joulun alla. Osa joulukorteista oli Minna Immosen kortteja, jotka postitin jo aiemmin. Ne itsetehdyt lähtivät matkaan kas kummaa lähes viime tipassa...

Leipomiset jäi vähemmälle, mutta ison piparitaikinan tein ja lahjaksi pieniä piparimökkejä. Tein taikinasta lisäksi muutaman hauskan pienen linnunpöntönkin, jotka sujautin Pentikin lasipurkkeihin ja annoin veljilleni lahjaksi.

Alunperin minun piti neuloa kaikille lasipurkkeihin tällaiset joulupallot, mutta eipä aika sitten riittänytkään! Sain aikaiseksi vain yhden vaivaisen pallon, jonka annoin sitten vanhemmilleni. Mutta Arnen ja Carloksen ihanan Joulupallokirjan ohjeella tehty pallo oli kyllä sen verran muhkea, ettei se olisi mahtunutkaan lasipurkkiin. Pitkin matkaa neulomisen aikana pallo näytti niin epämääräiseltä ja möykkyräiseltä pussukalta, että olin aika epäuskoinen sen suhteen. Mutta kun olin saanut pallon valmiiksi ja höyrytin sen kevyesti, niin kaikki langat ja kuviot asettuivatkin ihan nätisti omille paikoilleen ja pallo näytti lopulta ihan hauskalta! Siinä kun aattona vielä kotona viimeistelin paketteja joulupäivän viettoa varten, niin harmitti, etten ollutkaan ehtinyt tehdä kaikille palloja. No, ehkä sitten ensi jouluksi... ;)

Kuvassa pallon takana on muuten toinenkin Tukholman tuliainen: pieni kärpässienilyhty, jonka päällä istuu harmaalakkinen tonttu. Se oli ihastumista ensisilmäyksellä ja lyhty lähti hetkessä mukaani!

Mummulan aarteita

Olin viime viikolla vanhempieni luona Pirkanmaalla ja kävimme yhdessä useaan otteeseen tyhjentämässä keväällä kuolleen mummuni asuntoa naapurikaupungissa. Vaikka iso osa mummun kalusteista ja tavaroista oli jo jaettu ja viety pois, niin silti huomasi kuinka paljon ihmiselämän aikana kertyy tavaraa kaappeihin ja laatikoihin. Kuinkahan paljon mummu hävitti tavaroitaan muuttaessaan omakotitalosta kerrostaloon? Ja silti kaikkea oli edelleen paljon yhden ihmisen tarpeiksi. Mutta eipä kaikkea pysty hävittämään, eikä ole tarviskaan. Onneksi. Jotkut muistot kannattaa säilyttää.

Olen aina pitänyt lasista ja jo pienenä ihastelin kauniiden ja omituisten lasiotusten kiiltoa ja värejä. Herkät lasihahmot olivat visusti mummulan kirjahyllyn vitriinikaapissa eikä niillä saanut leikkiä. Silti osa lasihahmoista oli menettänyt hauraita jäseniään. Olisikohan niillä leikitty salaa? Tai sitten pölyjä pyyhkiessä lasihahmoja oli kaatunut ja rikkunut. Lasioven takaa niitä kuitenkin ihailin, ehjiä ja rikkinäisiä.

Tavaroita järjestellessämme paikalle tupsahti tätini, joka kertoi minulle, että lasiesineet tuotiin eräältä lomamatkalta Venetsiasta vuonna 1973. Esineitä varjeltiin lentokoneessa suurella huolellisuudella. Tädin kertoessa lasiesineiden tarinaa pakkasin ne huolellisesti talouspaperiin ja rasioihin kuljetettavaksi kotiin. Sain rakkaat hahmot itselleni. Nyt pitäisi vielä keksiä niille hyvä ja turvallinen paikka, että ne säilyisivät meilläkin ehjinä.

Suloiset kalat! Pituutta hahmoilla on noin 3-6 cm.

Herkkäkaulainen joutsen selvisi ehjänä Venetsiasta Nokialle melkein 40 vuotta sitten ja sai nyt kodin Turusta. Ehjänä edelleen. :)

Sain ottaa myös mm. peltipurkkeja, jotka ovat hauskasti retroja. Mieheni ilostui sinivalkoisista purkeista ja sanoi lapsuudenkodissaan olleen samanlaisia! En tiedä purkkien alkuperäistä tarkoitusta. Onkohan niissä ollut ostettaessa jotain? Mummu oli kuitenkin säilyttänyt purkeissa tummaa kaakaojauhetta ja teetä.