Joulujuttuja kevään kynnyksellä

Moi pitkästä aikaa! :)

Ajattelin herätellä blogini taas eloon näin kevään kynnyksellä. Laitan hiukan jouluisia kuvia jälkikäteen. Joulukuun alussa kävin Tukholmassa ja sieltä tuli ostettua yläkuvissa oleva kynttilänjalka. Siihen sai tehtyä suloisen ruusuasetelman kukkasienestä, valkoisista ruusuista ja sammalista. Tein asetelman jouluksi, mutta jätin sen kynttilänjalkaan kuivumaan, joten nyt jäljellä on romanttinen kuivakukka-asetelma

 Joulukortteja tuli askarreltua melko nopeista aineksista joulun alla. Osa joulukorteista oli Minna Immosen kortteja, jotka postitin jo aiemmin. Ne itsetehdyt lähtivät matkaan kas kummaa lähes viime tipassa...

Leipomiset jäi vähemmälle, mutta ison piparitaikinan tein ja lahjaksi pieniä piparimökkejä. Tein taikinasta lisäksi muutaman hauskan pienen linnunpöntönkin, jotka sujautin Pentikin lasipurkkeihin ja annoin veljilleni lahjaksi.

Alunperin minun piti neuloa kaikille lasipurkkeihin tällaiset joulupallot, mutta eipä aika sitten riittänytkään! Sain aikaiseksi vain yhden vaivaisen pallon, jonka annoin sitten vanhemmilleni. Mutta Arnen ja Carloksen ihanan Joulupallokirjan ohjeella tehty pallo oli kyllä sen verran muhkea, ettei se olisi mahtunutkaan lasipurkkiin. Pitkin matkaa neulomisen aikana pallo näytti niin epämääräiseltä ja möykkyräiseltä pussukalta, että olin aika epäuskoinen sen suhteen. Mutta kun olin saanut pallon valmiiksi ja höyrytin sen kevyesti, niin kaikki langat ja kuviot asettuivatkin ihan nätisti omille paikoilleen ja pallo näytti lopulta ihan hauskalta! Siinä kun aattona vielä kotona viimeistelin paketteja joulupäivän viettoa varten, niin harmitti, etten ollutkaan ehtinyt tehdä kaikille palloja. No, ehkä sitten ensi jouluksi... ;)

Kuvassa pallon takana on muuten toinenkin Tukholman tuliainen: pieni kärpässienilyhty, jonka päällä istuu harmaalakkinen tonttu. Se oli ihastumista ensisilmäyksellä ja lyhty lähti hetkessä mukaani!

Love is in the air...

Ja vielä kortteja. Nämä tein ystävänpäiväksi. Hyvin yksinkertaisia, mutta halusin jättää tarkoituksella teksteille tilaa. Linnut ovat valmiita tarroja, kuviopaperit samasta lehtiöstä kuin hiirikorteissakin olevat paperit.

Tekstit kirjoitin piiiitkästä aikaa jollain muulla kuin venytetyllä italicilla... :D

Viimeisessä kuvassa vielä pinkkejä onnittelukortteja! Huomaa hyvin, että oma leimasinkuvani (hiiri) on ihan liian hailu verrattuna aiemmin saamaani lintuleimakuvaan. Joko en osaa leimata oikein tai sitten leimasinvärini on jotenkin kökköä.

Harjoitusta

Kaivoin pitkästä aikaa kynävarret ja terät esiin! Päätin jatkaa kalligrafiatöitä, kunhan taas saan ruosteiset taitoni jotenkin kohdilleen. "Harjoitus tekee mestarin"-mantraa kirjoitan yleensä aina, kun harjoittelen, testailen teriä jne. Siitä saa mukavan nosteen harjoittelulle.

Kokeilin ruskean lisäksi vihreää väriä ja kirjoitin värin inspiroimana pienen kevätrunoelman. Jostain syystä olen jämähtänyt kapeaan, terävään ja sidottuun Italic-muunnelmaan. Siinä on mukava rytmi, jälki on siistiä (siis jos terä ja kirjoittaja eivät ole ruosteessa!) ja variaatioita voi tehdä vaikka kuinka. Pitäisi kai kokeilla välillä muitakin tyylejä.

Kokeilulistalle pääsivät myös koristeelliset isot kirjaimet, joita en ole aiemmin oikeastaan harjoitellut. Jossain vaiheessa harjoitus tekee mestarin-mantra alkoi kadota...

...ja hävisi kokonaan. Jatkan joskus myöhemmin.

Tässä vielä kirjoitussetti, jonka sain äidiltä joululahjaksi. Kalligrafiakurssilla varoiteltiin valmisväreistä ja huonoista (väärän merkkisistä?) teristä, mutta aika hyvin näillä kuitenkin sain tehtyä. Teräkään ei ole vielä ruostunut. Pienet väripullot ovat mielestäni somat!

Uusia tekstejä

Pitkästä aikaa kalligrafiaa! Oli kyllä terät ja taidot ruosteessa, sen verran on kulunut aikaa edellisestä tekstauskerrasta. Onneksi on Hyvä Ystävä, jonka kanssa voi harjoitella ja voimme tsempata toinen toistamme siinä samalla. Ensimmäiset pari tuntia meni tosin siihen, että osasi taas pitää kynävarresta oikealla tavalla kiinni. Ei saisi puristaa rystyset valkoisina...

Ylhäällä ja seuraavana alapuolella kesäiset toivotukset.

Kaksi alinta kuvaa on onnittelukorttien prototyypeistä. Lyijykynäviivat näkyvissä ja kaikkea, ei kannata välittää. Mitään varsinaista työtä (esim. korttia) en tehnyt, mutta pääasia, että sain taas terän tanssimaan paperilla...

Kiitos Usvikselle seurasta! :)

Joulutervehdyksiä

Asiakkailleni olen tehnyt tällaisia pikkukortteja annettavaksi. Saan monilta vuoden päätteeksi pienen joulupaketin ja silloin on mukavaa antaa jotain takaisin, vaikka sitten vain kortinkin. Laitan tietysti kortin kaikille vakiasiakkailleni, tuli paketti tai ei. :)

Koska suurin osa kotisiivousasiakkaistani on ruotsinkielisiä, niin laitoin tekstit molemmilla kotimaisilla. Tekstausterään tupsahti valkoista väriä. Se sopii mukavasti punaisen kanssa. Koristeiksi teippasin viime vuodelta jääneitä jouluaiheisia kuvioita.

Hiljaa leijaa...

"Hiljaa leijaa maahan hiutaleet
kimmeltäen matkallaan..."

Kalligrafian jatkokurssin toinen ja samalla viimeinen viikonloppuosio toi tullessaan lisää terävöitettyjä ja venytettyjä italic-variaatioita. Harjoituspapereita kertyi vino pino ja sain taas viimetingassa tehtyä jopa lähes oikean työnkin!

Saimme ohuet ja leveät palsapuun palaset, joilla piti kirjoittaa jotakin oikein isolla ja ison tekstin päälle piti yhdistää venytettyä tekstiä kapealla terällä. Oikeastaan venytetyssä tekstissä kirjaimet ovat ihan oikeassa muodossaan, vain kirjainten välit ovat pitkiä kaaria.

Inspiroiduin Mel Tormén iki-ihanasta joululaulusta nimeltä Joululaulu (The Christmas Song), joka kuuluu omasta mielestäni joululaulujen parhaimmistoon. Suomenkieliset sanat on kirjoittanut Riikamaria Paakkunainen. Ja sitten vain toivotaan, että jossain vaiheessa tulisi ihana valkoinen hanki....

"Kun rauhaa hohtaa hanki valkoisin
ja kiireet unohtuvat pois,
niin toivon, että suurilla, pienilläkin,
joulu lämpöinen ois."

Vielä näitä

Lisää isänpäiväkortteja tutulla kaavalla. Täytyy varmaan välillä vaihtaa vähän tyyliä. Olen vain niin tykästynyt tuohon vaaleaan tekstiin tummalla pohjalla... Korttiin tulee heti hiukan syvyyttä ja uudenlaista luonnetta. Koristeetkin näyttävät paremmilta noin.

Nämä kortit menevät mieheni puolen päivänsankareille huomenna.

Kortti isälle

Tein isälleni kortin, jonka postitin tänään, jotta kortti ehtisi vielä huomiseksi perille. Sunnuntainahan juhlitaan isänpäivää!

Kortti on samaa tyyliä kuin aiemmatkin syksyiset kortit. En ehtinyt kovin paljoa harjoitella tekstaamista, joten kirjoitin vain suoraan paksulle ingressipaperille, jonka sitten liimasin korttipohjaan. Lisäksi lehtikuvio koristeeksi. Huolellisemminkin asian olisi voinut tehdä ja sommitella kauemmin, mutta olin hiukan kiireinen.

Jostain syystä en pidä nykyisestä tyylistä, että isälle pitäisi aina tehdä kravatti- tai autoaiheinen kakku ja työkalujen kuvilla koristeltu kortti. Niistä asioistako isän tunnistaa? Tai yleensä miehen? Ei minulle ainakaan ensimmäisenä tule isästä mieleen auto tai kravatti, vaan ihan muut asiat, muistot ja tunteet!

Asia harmitti jo kerhoiässä: isälle oli pakko tehdä isänpäiväksi autokortti, vaikka olisin halunnut tehdä jotain ihan muuta. En edelleenkään halua täysin kulkea "yleisten normien" mukaan, vaan kapinoin. Siksi lähetän miehellekin, nyt siis isälleni, herkän kortin. Ja jos oikein radikaaliksi heittäydyn, niin saatan jopa antaa kukan lahjaksi... Hui kamalaa. :)

Lehtien lentoa

Vielä pari korttia, jotka tein eilen pikapikaa, lähinnä kokeillakseni ideoitani ja harjoitellakseni lisää. Hiukan on ryppyjä ja repaleita, mutta nämäkin harjoituskappaleet päätyvät (ainakin aluksi) vain kansiotani täyttämään.

Korteissa on vapaat käsialatekstaukset Nikko-terällä, ensimmäisessä valkoisella ja toisessa mustalla värillä. Ensimmäisen kortin paksulle ingressipaperille oli ihan järkyttävää kirjoittaa! Terä raapi paperia koko ajan rikki, eikä väriä meinannut tulla ollenkaan. Toisessa käytin ohuempaa ja sileämpää paperia, joka kesti kapean terän paremmin.

Aiemmista korteista tuttuja painettuja lehtikuvia hyödynnetty näissäkin, mutta lisäksi liimasin koristeiksi tuollaiset harsomaiset lehdet (ostettu Tiimarista joskus ajat sitten). Runonpätkät nappasin taas omista ajatuksistani, kun syysteema pyöri päässäni.

"Vaikka vasta lehtien lentävän nään,
niin kaukana kuulen kutsun kevään..."

Ja ei kun haravoimaan! :)

Tuulen havinaa

Lisää korttiharjoituksia. Ylemmässä tekstissä on pieni ajatusvirhe, sillä "tuulen havinaa" olisi voinut olla paremminkin "tuulen huminaa". Mutta kun havina sopi niin hyvin rapinaan, niin en sitä tehdessä tajunnut. Pohjana kellertävälle ingressipaperille painettu lehtikuva, kirjoitusvärinä violetti. Liimattu violetille korttipohjalle.

Alemmassa kortissa lukee: "Kohti uusia seikkailuja! huusi lehti ja leijaili hilpeästi alas". Tein kortin samalla tyylillä kuin aiemmin kurssilla tekemäni: revitty lehtikuva ja hieman ruskealla taitettu valkoinen väri tummahkolla ingressipohjalla. Liimattu beigelle korttipohjalle.

Kumpaankin korttiin keksin syksyiset värssyt kirjoitusharjoituksia väsätessäni.

Syksyinen kortti

Tässä ainoa tuotokseni kalligrafian jatkokurssin ensimmäiseltä osiolta. :D

Aika ei sentään kokonaan uponnut pelkkään korttiin, sillä kertasimme ensin vanhoja asioita ja sitten opettelimme uutta terävöittämällä italicia. Sitten tekstistä piti vielä venyttää muutamia kirjaimia sieltä täältä, kuten kortissa r- ja n-kirjaimet. Painoimme ingressipaperille prässätyillä puunlehdillä kuvia, joita sitten hyödynsimme kortteihin. Omaan korttiini revin yhden lehtikuvion ja keksin syksyisen, pienen värssyn, johon sain hyvin hyödynnettyä venytettyjä kirjaimia.

Kortti itsessään on melko hutaisten tehty, sillä aika meinasi loppua kesken. Sanoja ja kuvaa olisi pitänyt sommitella enemmän, terä ehkä vaihtaa pienempään ja pelkkää kirjoitustakin olisi voinut harjoitella kauemmin. Mutta olen silti ihan tyytyväinen, että sain edes jotain valmiiksi!

A B C

Italic-harjoitukset meneillään.

Rauhoittumishetkeksi käy arkillinen kalligrafiaa! Jo aloittamiseen menee aikaa: viivoitetaan paperi valitun teräkoon mukaan, laitetaan terä kuntoon, lisätään siveltimellä väriä. Sitten vasta pääsee kirjoittamaan. Kiireessä ei kannata harjoitella ollenkaan.

Aloitan yleensä aakkosista. Kertaan siis millaisia kirjaimet olivatkaan... :) Jokainen veto tehdään rauhallisesti omassa järjestyksessään. Terän täytyy olla tietyssä kulmassa ja kirjainten tiettyyn asteeseen kallistuneina. Välillä huomaan puristavani kynävartta niin, että sormet ovat ihan puuduksissa. Silloin täytyy taas rentoutua ja antaa vain terän tehdä työtään.