Pari viikkoa sitten olin kolmen illan linopainokurssilla, jonka tarkoituksena oli painaa omia joulukortteja. Ensimmäinen ilta meni kokonaan ideointiin, piirtelyyn ja oman mallin suunnitteluun. Ideoita vauhdittamassa oli monenlaisia kirjoja, lehtiä, kortteja ja kuvia. Osa kopioi kuvan suoraan kirjasta ja toiset väsäsivät kuvia omasta päästään. Toinen ilta meni kuvia kaivertaessa. Kaksi kuvaa kaiversin valmiiksi kotona ja kolmannen kurssilla. Viimeinen ilta hujahti painaessa.
Linopainotekniikassa kuva siirretään ensin peilikuvana linolevylle. Sitten levyyn tehdään syvät viillot terävällä veitsellä piirroksen mukaan siten, että veitsen terä kallistuu kohti leikattavaa aluetta. Viiltelyn jälkeen kaiverretaan haluttu alue pois ja levy on valmis. Kaivertamalla poistetaan siis se alue, jolle väriä ei haluta tarttuvan.
Linolevy on melko kovaa ja kaivertimella saa tehdä kunnolla töitä. Sormiaan saa varoa, sillä kaivertimen terällä saa helposti haavan, jos kaiverrin lipsahtaa käsille... Kaivertaminen helpottuu, kun pehmentää linolevyä kuumentamalla sitä hetken aikaa miedolla lämmöllä esim. liedellä.
Levylle levitetään väriä telalla. Levyn päälle laitetaan paperi, johon väri hierotaan esim. lusikan kuperalla puolella. Sitten kuva onkin siirtynyt levyltä paperille.
Tässä sydänkuva kaiverrettuna linolevylle.
Lyhtyyn sain idean jostakin valmiista kortista, jossa oli pienen pieni lyhty kääntöpuolella. Suurensin mallin vapaalla kädellä ja muokkasin kuvaa omaan käyttöön sopivammaksi, tarkoituksella hiukan epäsymmetriseksi. Jätin linolevyyn kehykset rajaamaan muuten yksinkertaista kuvaa. Kotona tehdessäni kuvista kortteja lisäsin liekkiin vielä hiukan kimalletta.
Sydän-aiheen kehittelin nopeasti omasta päästäni. Tämä oli myös "helpoin" kaiverrettava, sillä levystä otettiin pois vain sydän ja kiehkurat. Kokeilin erilaisia värejä ja papereita. Kuvassa on jo valmiit kortit, joissa on punaiselle paperille painetut vihreä ja valkoinen kuva sekä valkoiselle paperille painettu vihreä kuva. Hiukan retroa tunnelmaa, etenkin tuossa punavihreässä kuvassa... :)
Kelkkakuvakin oli oma ideani. Ensin kelkka oli paikallaan ja lastattu täyteen lahjoja. Sitten opettaja keksi idean, jossa lahjat olisi korvattu kasalla kirjaimia, jotka olisivat muodostaneet "hauskaa joulua". Kirjaimet olisi pitänyt tekstata jälkikäteen ja siinä olisi ollut niin paljon työtä, ettei idea innostanut. Sitten ystäväni keksi mainiosti, että kelkka voisi liikkua! Laitoin siis kelkan liikkeelle ja paketit lentelemään. Kuvaan tuli heti lisää elävyyttä ja ideaa.
Tässä kuvassa oli eniten kaiverrettavaa, kun koko taivas piti kaivertaa pois ja lahjoissa ja kelkassa oli paljon pikkutarkkuutta vaativia yksityiskohtia. Kun katsoo tarkkaan, niin huomaa, että linolevyn kaiverrettuihin kohtiin on tarttunut väriä ja siirtynyt myös kuvaan pieniksi viiruiksi. Se ei haittaa, sillä aihe on sarjakuvamainen ja virheet tuovat vain lisää liikettä muutenkin vauhdikkaaseen kelkkakuvaan.
