Huhtikuuta eletään jo! Taas venähti blogitauko aika pitkäksi. Ei ole ollut oikein mitään uutta juttua ja askartelutkin ovat olleet jäissä. Samoin leipomiset. Onneksi. Ei tulisi keventymisestä mitään, jos olisi leivonta-aineksia kaapissa. No ei siitä ole oikein muutenkaan tullut, jos rehellisiä ollaan! Mutta maaliskuussa ostin kuntopyörän. Sillä on saanut tehtyä hyvää treeniä kävelylenkkien ja jumpan ohella.
Kuvasin meidän pienen sisäkoivumme! Tosiaan, meillä on kaikessa järjettömyydessään sisällä koivu, eikä mikään pelkkä oksa, kuten keväisin on monesti tapana tuoda sisään. Koivu kasvoi ensin jonkun muun kasvin ruukussa. Koivunsiemen oli päätynyt ruukkuun sisäkasvin ollessa kesän ulkona ja se alkoi kasvaa. Viime kesänä salamatkustajakoivu pääsi omaan purkkiin ja siinä se on kasvanut siitä lähtien. Talven se vietti kellarissa kuten muratitkin, mutta kevään koittaessa se pääsi olohuoneen ikkunalaudalle ja lehdet alkoivat kasvaa.
Nyt lehdet ovat jo aika isoja.
Siinä se kasvaa, omassa korissaan ja on jo yli puolimertinen. Mitähän ihmettä sille keksisi? Pitäisi varmaan istuttaa jonnekin, mutta minne?
Näitä nyt on joka kodissa, mutta kuvasin kuitenkin. Pieniä paavalinkukan/saintpaulian nuppuja kivojen karvalehtien keskellä.
Muutaman suklaamunan olen tuhonnut. Aivan hellyttävän suloiset pikkukissat tulivat yllätyksinä!
