Tein isälleni kortin, jonka postitin tänään, jotta kortti ehtisi vielä huomiseksi perille. Sunnuntainahan juhlitaan isänpäivää!
Kortti on samaa tyyliä kuin aiemmatkin syksyiset kortit. En ehtinyt kovin paljoa harjoitella tekstaamista, joten kirjoitin vain suoraan paksulle ingressipaperille, jonka sitten liimasin korttipohjaan. Lisäksi lehtikuvio koristeeksi. Huolellisemminkin asian olisi voinut tehdä ja sommitella kauemmin, mutta olin hiukan kiireinen.
Jostain syystä en pidä nykyisestä tyylistä, että isälle pitäisi aina tehdä kravatti- tai autoaiheinen kakku ja työkalujen kuvilla koristeltu kortti. Niistä asioistako isän tunnistaa? Tai yleensä miehen? Ei minulle ainakaan ensimmäisenä tule isästä mieleen auto tai kravatti, vaan ihan muut asiat, muistot ja tunteet!
Asia harmitti jo kerhoiässä: isälle oli pakko tehdä isänpäiväksi autokortti, vaikka olisin halunnut tehdä jotain ihan muuta. En edelleenkään halua täysin kulkea "yleisten normien" mukaan, vaan kapinoin. Siksi lähetän miehellekin, nyt siis isälleni, herkän kortin. Ja jos oikein radikaaliksi heittäydyn, niin saatan jopa antaa kukan lahjaksi... Hui kamalaa. :)
